Pohjois-Kymenlaakson taideseurat (PKTS) ei ole virallinen yhdistys tai järjestö, jolla olisi oma hallintonsa tms vaan se on työyhteenliittymä.  PKTS:n tarkoituksena on alusta alkaen ollut paremman yhteistyön aikaansaaminen, yhteisten hankkeiden edistäminen ja kustannusten jakaminen Pohjois-Kymenlaaksolaisten taideseurojen välillä.

PKTS perustettiin vuonna 1990, kun erityisesti alueen suurimpien taideseurojen (Anjalankosken, Kouvolan ja Kuusankosken) välillä kaivattiin parempia yhteyksiä ja tiedonkulkua sekä mahdollisia yhteisiä hankkeita.  Siihen aikaan ei ollut nettiä tai sähköpostia ja kaikki virallinen yhteydenpito hoidettiin kirjeitse postin välityksellä.  Jo ennen tätä yhteistyötä oli järjestetty mm. taidekursseja, joihin kutsuttiin lähitaideseurojen jäseniä mukaan lähinnä varmistamaan, että kurssit saatiin täyteen.

Pitää kuitenkin myös muistaa, että naapuritaideseurat ovat samalla sekä kilpailijoita että toistensa yleisöä.  Monen taideseuran jäsenet käyvät katsomassa naapuriseuran näyttelyt ja muut tapahtumat, mutta samalla myös kilpailevat esim. samoista apurahoista ja avustuksista. Vaikka PKTS:n alkuun panevina voimina olivatkin suurimmat taideseurat, niin alusta alkaen mukaan haluttiin kaikki alueen taideseurat.  Pohjois-Kymenlaaksossa oli jo 1980-luvun lopulla viritelty kuntien välistä yhteistyötä, ns. kuntaseitsikkoa (Anjalankoski, Elimäki, Iitti, Jaala, Kouvola, Kuusankoski ja Valkeala), joka oli eräänlaisena mallina myös taideseurojen yhteistyölle.

Oletuksena oli, että näiden kuntien välille syntyy monenlaista yhteistyötä, josta myös taideseurat hyötyisivät.  Niinpä perustettiin Pohjois-Kymenlaakson Taideseurat, jonka muodostivat Anjalankosken, Elimäen, Iitin, Kouvolan, Kuusankosken ja Valkealan taideseurat sekä Jaalan taidepiiri.  Taideseurat kokivat olevansa yhdessä vahvempia ja PKTS:n katsottiin hyödyttävän erityisesti pieniä taideseuroja, joilla oli pienemmät resurssit kuin suuremmilla taideseuroilla käytettäväksi esim. kurssitoimintaan.

Käynnistysvaiheessa PKTS:n taideseurojen välille piti keksiä jotakin konkreettista, jotta yhteistyö ei olisi jäänyt vain kauniiksi aikomukseksi paperille.  Melko pian päätettiin, että järjestämme Pohjois-Kymenlaakson taideseurojen ensimmäisen yhteisnäyttelyn, joka järjestyi v. 1991 kun ensimmäinen vapaa aika varattiin Kuusankoskitalon näyttelytiloista.  Yhteisnäyttelyn mallina pidettiin Kymen läänin aluenäyttelyitä, joita vielä siihen aikaan järjestettiin.  Monille aluenäyttelyt olivat tuttuja ja monet olivat niihin osallistuneet tai ainakin tarjonneet töitään ja järjestelmä oli tuttu senkin vuoksi, että mm. Kuusankosken Taideseura oli pari kertaa ollut aluenäyttelyn järjestelyvastuussa taidetoimikunnan pyynnöstä.

Joka toinen vuosi pidettävä PKTS:n yhteisnäyttely onkin muodostunut työyhteenliittymän vahvimmaksi toimintamuodoksi.  Yhteistyön alkuaikoina toivottiin, että esim. taidekursseja voitaisiin järjestää yhdessä koko PKTS:n alueella, mutta se on osoittautunut hankalaksi.  Syynä on ehkä se, että kurssit saadaan täyteen jo oman taideseuran jäsenistä ja toisaalta ei haluta järjestää suuria kursseja sen vuoksi, että kurssien vetäjillä ei riitä aikaa riittävästi kaikille osallistujille tai ei löydy tarpeeksi suuria tiloja.  Yhteisiä päivän mittaisia taidematkoja on järjestetty kotimaassa näyttelyihin ja museoihin.

Yhteistyötä voisi olla enemmänkin, mutta sitä varmaankin haittaa taideseurojen omat rajalliset voimavarat.  Lähes kaikki taideseurat pyörivät pienen aktiivisen joukon voimin ja kourallinen jäseniä hoitaa lähes kaiken seuroissa.  Silloin voi tuntua ylimääräiseltä taakalta hoitaa vielä siinä sivussa PKTS:n yhteistyötä.  Valitettavasti on niin, että taideseura ei oikein voi nimetä PKTS:n yhteyshenkilöksi ketään, joka ei tunne tarkasti omaa taideseuraansa tai pysty tekemään päätöksiä oman seuransa puolesta.  Tämä johtaa siihen, että myös PKTS:n asioita ovat hoitamassa ne samat jo muutenkin liialla työmäärällä rasitetut taideseura-aktiivit.

Muutama vuosi sitten Iitin taideseura halusi irtaantua PKTS:n toiminnasta.  Maan hallitus oli alkanut valmistella uutta maakuntajakoa ja Iitti oli siirtymässä eri maakuntaan kuin muut PKTS:n taideseurat.  Maakuntajako ei tosin ole vieläkään varmistunut.

Viime vuosina toiminta on hiipunut  myös Jaalan taidepiirissä ja Valkealan taideseurassa - näiden toiminta on käytännössä pysähdyksissä.  Taidetta kuitenkin tehdään näilläkin paikkakunnilla ja olen ilolla pannut merkille, että Elimäen taideseura, Jaalan taidepiiri ja Valkealan taideseura pitävät tänä vuonna kiertävän yhteisnäyttelyn, joka antaa myös uskoa PKTS:n toiminnan jatkumiseen.  Seuraava Pohjois-Kymenlaakson Taideseurojen yhteisnäyttely on v. 2021 maaliskuussa Kuusankoskitalossa ja sitä valmistellaan parhaillaan.  Automainosta lainaten voisi sanoa, että koirat haukkuu, mutta PKTS jatkaa kulkuaan eteenpäin.

*Teksti @ Jukka Mäki, puheenjohtaja, Kuusankosken Taideseura Kuvat @ Ulla Maria Hoikkala

• This entry was posted on September 6, 2020