Mistä ja milloin taide alkaa? Taide on arjen näkemistä uudella tavalla ja taide on oivalluksia. Tämä ei aina tarkoita taitavasti tehtyjä, yksityiskohtaisia maalauksia vaan myös uudenlaista ja erilaista ajattelua. Taide on historian tuntemista ja ymmärtämistä, ja sen tiedon siirtämistä omaan taiteeseen.

Minna Lindgrenin totesi esitelmässään ”Kuka on taiteilija” (YLE Radio 1, 28.8.2020) ”Taide on kommunikointia muilla kuin perinteisillä keinoilla, asioiden ilmaisemista toisin.”

Voidaanko siis ajatella, että taide tuo viestiä menneisyydestä ja vie sitä edelleen tulevaisuuteen. Taiteilija on siis viestinviejä ja -tuoja.

Taiteen määritelmää on haettu kautta aikojen ja vieläkään vastaus ei ole yksiselitteinen. Jokainen taiteilija on ensin ollut amatööri ja harrastaja. Sitten menestys on tuonut oikeuden kutsua itseä taiteilijaksi? Näinkö se menee?

Esimerkiksi kelvannee Andy Warhol, joka aloitti uransa 1950-luvulla mainospiirtäjänä. Hän oli 1960-luvun alussa suosioon nousseen pop-taiteen edelläkävijöitä, jonka töistä, kuten sarjasta silkkipainettuja Marilyn Monroen kasvokuvia, on tullut pop-taiteen ikonisia teoksia. Aluksi lähes vitsinä pidetyt työt ovat tämän päivän kassamagneetteja ja niistä saatetaan maksaa jopa sata miljoonaa dollaria. Kenellä siis oli oikeus kutsua häntä alussa höpsähtäneeksi hipiksi?

Taiteilijat toistavat samoja aiheita vuodesta ja vuosisadasta toiseen, mutta kukin omalla tyylillään ja omista lähtökohdistaan. Joidenkin syvintä olemusta on tehdä pikkutarkkoja jäljennöksiä suurten mestareiden töistä. Tätä on käytetty taidekoulutuksessa kautta aikojen, mutta se on ollut myös varsin suosittua väärentäjien keskuudessa. Suomen taidekentällä kuohui joitakin vuosia sitten, kun havaittiin joidenkin huutokaupoissa myytyjen ”arvotaulujen” olleen taitavia väärennöksiä. Onko siis väärentäjää sopivaa kutsua taiteilijaksi? Vaikka sitähän hän on, vieläpä hyvä taiteilija joskaan ei ehkä kovin innovatiivinen.

Toiset etsivät jatkuvasti uudenlaisia tapoja ja keinoja ilmaista sama asia. Kuusankoskelaislähtöinen ja Oulussa asuva Suomen ensimmäinen biotaiteen läänintaiteilija Antti Tenetz aloittaa työnsä niinkin kaukaa kuin kalliomaalauksista, joita on tutkinut lapsuudessaan Kuusankoskella ja Verlassa. Hän työstää aiheita, kunnes ne ovat oman näköisiä. Tenetz kalastaa paljon ja työstää kaloista biotaidetta. Hän käyttää töidensä viimeistelyyn vanhoja japanilaisia tekniikoita, kuten Gyotaku. Siinä kuollut kala sivellään intian musteella ja asetetaan varta vasten valmistetulle alustalle. Siinä kalan päälle painetaan riisi- tai mustepaperi, jota lisäksi maalataan toivotun lopputuloksen saamiseksi. Japanilaiset kalastajat todensivat näin satamassa saaliinsa ja ostaja pystyi ostamaan haluamansa kalan kuvan perusteella. Voitaisiinko tätä tekniikkaa pitää vaikkapa valokuvauksen edeltäjänä? Grafiikan kanssahan sillä on jo yhtäläisyyksiä. https://en.wikipedia.org/wiki/Gyotaku

Taide ja mainokset

Elämme tänä päivänä valtavassa kuvien ja valojen maailmassa. Katujen varsilla on valomainoksia, logoja, värejä, kuvia - miten pystymme erottumaan tässä ympäristössä. Tämä on myös taiteilijoiden ongelma, kun he luovat kylttejä.

Jo vuonna 2001 Helsingin Sanomien vieraskynässä (Jari Koskinen, HS 9.4.2001) pohdittiin, veikö visuaalinen herkuttelu mainonnasta viestin. Koskinen vertaa yritysten brändejä tilkkutäkkeihin ja kysyy, kuka niistä vastaa. ”Vastaus näyttää selvältä, brändin rakentamisesta on tulossa liikkeenjohdon asia.”

Mainoksissa on jo pitkään käytetty taidetta pohjana, ensin latentisti ja myöhemmin yhä näkyvämmin. Yksi tunnetuimmista on ranskalainen kosmetiikkayhtiö LÓreal, joka käytti Piet Mondrianin teosta tuotepakkaustensa pohjana.

Suomessa heräsi kohu vuonna 2013, kun Marimekon suunnittelija Kristiina Isola toteutti Finnairin koneisiin ”Metsän väki” -kuosin. Kuosi osoittautui sittemmin suoraksi kopioksi ukrainalaisen kansantaiteilijan Maria Prymachenkon työstä. https://www.ibtimes.com/finnair-flies-plagiarism-scandal-thanks-marimekko-designer-1287633

Valotaide Valokyltit ovat myös jonkun suunnittelemia. Kutsutaanko näitä suunnittelijoita taiteilijoiksi? Entä WC-tilojen maalaukset - ovatko ne taideteoksia? Aikojen alusta yleisten wc-tilojen seinät olivat ”julkista taidetta” täynnä. Sittemmin tämän tilan hyödyntäminen myös kaupallisesti on alkanut kiinnostaa. Helsingissä toimi vuosia Cafe Camera, jonka wc-tilojen seiniä voi vuokrata omien kuviensa näyttelytilaksi.

Ympäri maailmaa on mitä mielikuvituksellisempia wc-tilojen koristeluja, jotkut hyvinkin taidokkaasti toteutettuja. Ovatko ne siis taidetta? Wienissä on mielikuvituksellinen talo, joka tuo mieleen sadun kenkätalosta. Hundertwasserhaus on vuosina 1983–1986 rakennettu, taiteilija Friedensreich Hundertwasserin ja arkkitehti Joseph Krawinan suunnittelema persoonallinen asuinkerrostalo Wienissä. Siis arkkitehti on tehnyt yhteistyötä taiteilijan kanssa - ovatko molemmat taiteilijoita? https://fi.wikipedia.org/wiki/Hundertwasserhaus

Taiteella ei siis ole yksiselitteistä määritelmää. Taide on aistien logiikkaa, joka antaa aisteille virikkeitä. On aina mielenkiintoista odottaa, millaisia uusia innovatiivisia tapoja taidemaailma keksiikään. Pidänkö niistä kaikista? En todellakaan, mutta se ei estä minua nauttimasta taiteesta.

Teksti ja kuvat Ulla Maria Hoikkala

Teksti julkaistu aikaisemmin vuonna 2015 Kuusankosken Taideseuran sivuilla