Sivistyneen yhteisön merkki on kulttuurin kerrostuneisuus. Se näkyy esimerkiksi kaupunkikulttuurissa monimuotoisena rakentamisena. Vanha ja uusi kohtaavat rajoja rikkoen ja näin muodostavat kiinnostavan ja silmää miellyttävän näkymän.

Korkeakulttuuria on pidetty elitistisenä, harvojen ja valittujen ”etuoikeutena”. Populaarikulttuuri - mm. graffiti ja ITE-taide. - on puolestaan ollut kaikkien ulottuvilla.

Viime vuosina nämä rajat ovat hämärtyneet. Graffitista on tullut salonkikelpoista taidetta, joka on hyväksytty jopa Suomen kansallismuseon kokoelmiin. ITE-taide täyttää museot ja taidehallit niin Suomessa kuin maailmalla. Parikkalan patsaspuisto on turistinähtävyys, jota pysähdytään katsomaan ja kuvaamaan edelleen, vaikka itse taiteilija ei enää olekaan joukossamme. Perinteiset materiaalit ovat saaneet rinnalleen uusia. Toisaalta perinteisiä materiaaleja on alettu suosia nykytaiteessa.

Luovuus on muotia Monimuotoinen luovuus on nyt muotia. Perinteiseen ajatteluun perustuva luovuus on liitetty aina taiteen tekemiseen. Uudenlainen ja laajempi näkemys ei jätä luovuutta pelkästään taiteisiin, vaan tuo sen myös tieteisiin ja liiketoimintaan.

Norjalainen Norwegian-lentoyhtiö lentää Norjan väreissä, mutta liputtaa rohkeasti ja luovasti pohjoismaisen sankaruuden puolesta. Yhtiön koneiden peräsimiin on maalattu pohjoismaisia kansallissankareita - miehiä ja naisia.

Suomesta mukaan on kelpuutettu toistaiseksi kaksi sankaria - Minna Canth ja Johan Ludvig Runeberg – Runeberginpäivänä 5.2. matkustajille tarjotaan Runebergin torttuja.

Tuttua jo historiasta

Lentokoneisiin maalatut henkilökuvat eivät sinänsä ole mikään uusi ilmiö. Toisen maailmansodan aikana esimerkiksi sotilaskoneisiin maalattiin lentäjien mielialaa kohottavia kuvia - muun muassa kauniita naisia ja sarjakuvahahmoja. Monasti taiteilijoina toimivat lentäjät, joiden joukossa oli taitavia piirtäjiä ja maalareita. He taiteilivat kuvat puhdetöinään koneiden kylkiin. Vuonna 1941 amerikkalainen elokuvanäyttelijä Jane Russell ikuistettiin maskotiksi lentäjänkoulutuskoneen kylkeen.

Kotimainen Finnair ei ole vielä henkilökuvia maalannut koneidensa kylkiin, joskin kotimaisen Marimekon kuoseja on maalattu koneen kylkiin. Henkilöiden mukaan koneita on kuitenkin nimetty jo 1960-luvulla. Finnairin ensimmäinen DC-8 -suihkukone nimettiin juoksija Paavo Nurmen mukaan.

Taideseurat ja luovuus

Taide mielletään yleensä aina luovaksi. Mitä luovuus sitten merkitsee taideseuralle? Halutaanko pitäytyä perinteisessä, tutussa ja turvallisessa vai ollaanko valmiita siirtymään askel eteenpäin? Niin luovuudessa kuin yleensä toiminnassa?

Taideseurojen perustarkoitus on olla taiteen sanansaattaja järjestämällä kurssitusta, opetusta ja koulutusta jäsenistölleen sekä järjestää näyttelyitä, joissa jäsenten töitä esitellään yleisölle. Tämän kaiken ohella taideseura voi ja sen pitääkin olla ajan hermolla ja toimia tässä ajassa.

Taideseurojen välillä on toki suuriakin eroja. Suurten kaupunkikeskittymien taideseurojen toiminta eroaa pienten paikkakuntien seurojen toiminnasta. Tämän päivän hektinen elämänrytmi on rokottanut erityisesti voittoa tuottamattomien seurojen ja yhdistysten jäsenmääriä. Nuoria on vaikeaa saada mukaan toimintaa ja vanhat jäsenet harvenevat ja harmenevat.

Monen taideseuran luovuus on joutunut koetukselle, kun aktiivisuus oman seuran sisällä hiipuu hiipumistaan. Esimerkiksi Kuusankosken Taideseura, joka on yksi vanhimmista kaupunkikeskittymien ulkopuolelle perustetuista seuroista (toiminut jo vuodesta 1950) on järjestänyt PopUpArt-tapahtumia, jossa taiteeseen tutustumisen kynnystä on pyritty madaltamaan. Uudistumista toimintatavoissa on kaivatattu, mutta tulokset ovat kovin laihoja. Pelätäänkö kenties sitä, että toiminta siirtyy liikaa pois mukavuusalueelta eli perinteisestä käsityksestä taiteen tekemiseen? Onko luovuus siirretty pois jäsenten ulottuvilta?

Tuntuu, että seurat ovat lähestymässä eläkeikää, mutta onko tarkoitus heittäytyä eläkeputkeen lepäilemään?

Näinhän asiaa ei kuitenkaan pitäisi nähdä. Yhdistysten voimavara ovat jäsenet. Heidän ideoistaan pulppuaa uudistuminen ja toiminnan peruspilarit. Vuosikokoukset ja jäsenillat ovat niitä kehtoja, joissa luovuutta vaalitaan yhdessä. Keskustellaan luovuuden anatomiasta - mitä se on ja kuinka pitkälle seura voi venyttää luovuuden käsitystä.

Peräpeilistä näkyy upeita saavutuksia ja tekoja, mutta eteenpäin katsoen maailma on avoin ja mahdollisuuksia täynnä.

Teksti © Ulla Maria Hoikkala Kuvat Wikipedia