Keskiajan teatterimaailma on antanut myös nykyajalle jotain hauskaa, jotain erilaista, jotain alati muuttuvaa - Tintamareski-kurkistustaulut. Ne ovat pitkän tauon jälkeen palanneet turuille ja toreille Pahvi-Saulien ja Paavojen rinnalle.

Suomeen Tintamareskit rantautuivat 1900-luvun alussa.

Ranskalaisessa ilveilyteatterissa näyttelijöistä näkyy vain pää, joskus kädet ja jalat. Yleisön ja näyttelijöiden välille on maalattu tausta, jossa näkyvät vartalot ja raajat sekä ympäristö. Taulussa oleviin reikiin näyttelijät työntävät päänsä ja esitys voi alkaa. Suomessa Tintamareski-taulut ovat ilmestyneet markkinoille ja messuille. Itsensä voi kuvata maaseudun idyllissä tai pariisilaisella kadulla taiteilijan mallina.

Valokuvaamot ovat ottaneet tintamareski-taulut ilolla vastaan. Niiden avulla fantasiamuotokuvien tekemisestä on tullut helppoa ja hauskaa. Nykytekniikka on ihmeellistä. Kotikonstein voi photoshopata itsensä vanhoihin perhekuviin mummon ja vaarin kanssa. Tulee vähän samanlainen olo kuin kun kuuntelee Natalia Colen laulavan Nature Boyn jo aikapäivää sitten edesmenneen isänsä Nat King Colen kanssa.

Lady Ostapeckin voimaannuttava muotokuvaus

Suomalaissyntyinen, New Yorkissa asuva valokuvaaja Lady Ostapeck puolestaan on vienyt muotokuvaamisen askelta pidemmälle. Jo 1960-luvulla Lady Ostapeck aloitti fantasiavalokuvien ottamisen, joiden tarkoituksena oli esittää kohteensa kauniina, eteerisenä upeassa ympäristössä. Nykyään tätä tekniikkaa kuvataan voimaannuttavaksi valokuvaksi. Tavallaan Lady O:n kuvat ovat Tintamareski-kuvia. Kuvattavat siirtyvät toiseen aikaan ja toiseen maailmaan historiallisissa lavasteissa ja puvuissa. Kasvojen ryppyjä silotellaan sopivasti, kuva on hieman epätarkka ja luo unenomaisen tunnelman.

Lady Ostapeckin koti on kuin kirpputori - täynnä eri aikakauden vaatteita, koruja, asusteita, huonekaluja, koriste-esineitä, lamppuja. Hän haluaa luoda kuvattavalle aidon ympäristön käyttämällä autenttisia esineitä. Suurin osa kuvauksista tapahtuu hänen kotonaan.