Onko taide viestintää?

Mikään ei ole sitä, miltä se näyttää! Voidaanko siis sanoa, että elämme koko ajan jatkuvassa illuusiossa, jonka ovat luoneet muut kuin me itse. Näemme sitä, mikä meidän halutaan näkevän. Mutta eikö taide ole juuri tätä - kolmiulotteista viestintää?

Kun yleisö tulee vaikkapa balettisaliin, se näkee näyttämön ja näkee tarkasti suunnitellun ja harjoitellun esityksen ja koreografian. Yleisölle on luotu illuusio ja se näkee, mitä ohjaaja, tanssijat, puvustajat, koreografi ja lavastaja haluavat heidän näkevän. Mitä helpommalta kaikki näyttää, sen enemmän se on vaatinut työtä.

Mitä yhteistä sitten on baletilla ja vaikkapa kuvataiteilla? Paljonkin. Myös taiteilija luo illuusiota, jonka haluaa katsojan näkevän. Taiteilijan perustaitojen on oltava hallussa - tekniikka, väline - ja sitten voidaan soveltaa.

Taiteilija luo kolmiulotteisuutta - tekijä, teos ja katsoja. Katsojalle annetut visuaaliset ärsykkeet luovat assosiaatioita, jotka tulkitaan kunkin omista lähtökohdista. Ei ole oikeaa tai väärää tapaa katsoa taidetta, vaan siihen vaikuttavat katsojan oma tausta, aiemmat taidekokemukset ja näkemykset.

Toiset haluavat katsella taidetta yksin, jotkut taas haluavat vahvistaa omaa näkemystään ja vaihtaa ajatuksia toisten kanssa. Kukin tavallaan.

Amatööristä ammattilaiseksi Jokainen taiteilija on ollut ensin amatööri. Hän on harjoitellut, etsinyt omaa tekniikkaa ja tyyliä, hionut sitä ominta lajiaan ja kehittynyt mestariksi, jonka käden jälkiä ihaillaan. Harva taiteilija on luonnonlahjakkuus niin, että löytää syntymässään oman tyylinsä. Taito, osaaminen ja soveltaminen ovat vaatineet valtavasti työtä - mitä helpommalta se näyttää, sen enemmän työtä on tehty taustalla.

Elämme valtavassa tietotulvassa ja keskellä merkkien maailmaa. Ympärillämme on mainostauluja, logoja, tuotemerkkejä, brändejä - värejä ja kuvia loputtomiin. Internetin suomat mahdollisuudet ovat moninkertaistaneet tiedon määrän. Ihmiset viettävät yhä lyhyempiä aikoja etsien tietoa. Miten selviämme tästä merkkien viidakosta - siinäpä on tavoite, jonka saavuttamiseen taiteilija tähtää jokaista teosta synnyttäessään. Ainutlaatuisuus!

Taiteessa pätevät osin samat säännöt kuin viestinnässä - mitä halutaan ja miten sinne päästään. Oppimisen ja luovuuden esteenä on usein rajoittunut näkemys - halutaanko riittävää laatua vai pukataanko priimaa ulos? On asetettava tavoite ja päämäärä oman taiteen luomiselle ja tehtävä työtä sen saavuttamiseksi. Toki tavoitteet voivat olla erilaiset ammattitaiteilijalle ja harrastajataiteilijalle.

Tähän voisi ottaa filosofi Esa Saarisen kommentin ”Asenne ratkaisee. Ei koskaan tiedä mihin pystyy, ennen kuin yrittää”.

Väärin väritetty!

Kun pieni lapsi piirtää ja värittää posket hehkuen ja tuhisten vihreää taivasta ja keltaista vettä, reilusti yli rajojen, harva vanhempi menee ottamaan kynän ja toruu ”ei saa värittää yli rajojen!” Eiköhän vanhemmat kehu lasta: ”voi kulta, miten hieno tulee.” Niinpä 90 % 5-6 vuotiaista lapsista ajattelee luovasti.

Koulussa luku on pudonnut jo 20 prosenttiin, sillä rajoituksia on tullut lisää. ”Noudata sääntöjä, pysyttele ruudukon sisällä, käytä vain sinistä taivaan värittämiseen ja vihreää ruohoon”. Entä kun menemme työelämään? Kuvaan tulee lisää sääntöjä, ehtoja ja rajoituksia. Niinpä vain muutama prosentti yli 40-vuotiaista aikuisista pystyy enää luovaan ajatteluun.

Valtavan tuottoisa bisnes luovuuskonsulteille opettaa aikuisia pois laatikkoajattelusta. Naurujoogalla opitaan rentoutumaan ja nauramaan.

Miten valtava merkitys esimerkiksi kouluissa on opettajan kannustuksella. Kun kasasin Kuusankosken Taideseuran historia-aineistoa, vastaan tuli lukemattomia kommentteja opettajan merkityksestä suuntaan tai toiseen. Negatiiviset kommentit sulkivat luovuushanat totaalisti ja positiiviset kannustukset saivat yrittämään entistä kovemmin.

Mitä siis on luovuus? Saksalaisen filosofin Friedrich Nietzschen mukaan ”luovuus on valitsemista”. Ja valinta edellyttää tietoa. On päätettävä millaisessa todellisuudessa haluaa elää. Omassa painajaisessa vai naapurin unelmassa.

Elämä on todella valitsemista. Niin on myös taide - minkä taiteenlajin valitsen ja miten lähden sitä tavoittelemaan.

Tätä voi käydä miettimässä ja pohtimassa Kuusankosken Taideseuran 70-vuotisjuhlanäyttelyssä 3.-31.10.2020 Kuusankoskitalon galleriassa (Kymenlaaksonkatu 1, Kuusankoski).

Näyttely on avoinna: ma-pe 8-20 la -su 10-18 Tapahtumien yhteydessä.

Teksti ja kuvat: Ulla Maria Hoikkala