Turhamaisuus on tuonut ihollemme lukemattomia ainesosia, joiden alkuperää emme tiedä - ja ehkä niin onkin parempi. Voisivat nimittäin voiteet ja tahnat jäädä purkkiin.
"Matkoilleni lähtiessäni - kun ensimmäisen kerran ryntäsin maalilaatikon halki - luulin, että löytäisin värien alkuperäisistä tarinoista jotain puhdasta. Se oli naiivi hetki Eedenin puutarhassa ja unohdin tietenkin sateenkaarikäärmeen, jonka oli oltava paikalla, jotta kyseessä olisi oikea paratiisi. Olen löytänyt historiallisesta ja kemiallisesta maalilaatikosta enemmän irruptiota, myrkytyksiä, sotia ja politiikkaa kuin mitä edes Medicit olisivat osanneet arvostaa. Tappajatapetteja, kuolemanrangaistuksia ihmisille, jotka käyttivät vääriä värjäysaineita, ja kauniita sinisiä kiviä, jotka tuhoavat niitä maan alta etsivien kehkot: kaikkia näitä on esiintynyt matkoillani."
Näin aloittaa englantilainen Victoria Finlay kirjansa "VÄRIMATKA" (Otava, 2004). Kirja kertoo ajasta, jolloin tekniikka oli kaukana tulevaisuudessa ja synteettisistä aineista ei ollut kuultukaan. Värikkäästä ajasta, jolloin käsityötä arvostettiin - joskus jopa kuolemaan asti.
Lehtinainen kiinnostuiväreistä jo lapsena
Sosiaaliantropologiaa opiskellut Victoria Finlay työskenteli vuosikausia Hongkongissa journalistina ja taidetoimittajana mm. South China Morning Post -lehdessä. Lasimaalaus innosti hänet värien maailmaan lapsena ja niinpä hän halusi tietää niistä kaiken. Värimatka ei ole tyypillinen tietoteos. Se on matkakirja ympäri maailman. Se on kertomus yhden ihmisen luomasta uskomattomasta ihmisverkostosta, jonka yhteistyö oli palkitsevaa, hurmaavaa. Värimatka on myös kertomus yhden ihmisen unelmasta löytää maalilaatikon pohja, päästä värien alkujuurille. Värimatka on osoitus Finlayn ehtymättömästä uteliaisuudesta ja uurastuksesta löytää vastaus kysymykseen - miten löytää sateenkaaren juuri? Mistä värit syntyivät , kun ei ollut tietokoneita eikä muutakaan tekniikkaa maalikoneista puhumattakaan.
Punaisesta kullasta Isabellan keltaiseen
Värimatkan 498 tekstisivua ovat täyttä tavaraa. Kirjoittaja kutsuu lukijan aiheen sisään. Raottaa ovea ja imaisee mukaansa. Finlayn kiehtova tyyli avaa kunkin värin henkilöiden ja tarinoiden kautta.
Finlay opastaa lukijaa johdonmukaisesti, hauskasti - vieraillen eri puolilla maapalloa olevilla muinaisilla asuinalueilla.Tarinat ja aikaan sijoitetut henkilöhahmot tuovat historian tähän päivään.
Päättymätön ketju värejä ja niiden syntyhistoria - Isabellan keltainen, luumusta, lyijynvalkoinen, myrkynvihreä, verenpunainen, purppurakyyneleet, muumionruskea.
Värimatka avaa aivan uuden lehden kosmetiikan maailmaan. Kuinka Karmiininpunainen syntyy kirvojen verestä, Isabellan keltainen nimettiin Kastilian kuningattaren pesemättömien alusvaatteiden mukaan. Esimerkki toisensa perään.
Herää kysymys, miten kosmeettisia aineita tänä päivänä valmistetaan. Kuinka paljon alkuperäisiä raaka-aineita on vielä mukana vai onko valmistus siirtynyt täysin synteettisiin ainesosiin? Victoria Finlayn Värimatkan kaikki 498 tekstisivua ovat lukemisen arvoisia. Ne tempaavat mukaansa niin, että kirjan ahmii kerrallaan. Siispä se kannattaakin ottaa joko viikonloppulukemiseksi tai lomalle mukaan.
Istu lämpimässä tuulen ja pakkasen vihmoessa ikkunan takana. Asettele värikkäitä kynttilöitä ympärillesi, kaada lasillinen hyvää viiniä ja lähde värimatkalle aikakausien halki.
Finlay, VIctoria: Värimatka Colour. Travels through the Paintbox Otavan Kirjapaino Oy, Keuruu 2004 70.9 ISBN 951-1-17525-4
Lisätietoja: http://www.aboriginalartonline.com/gallery/methods.php
This entry was posted on January 26, 2020