Ruoka taiteessa

Ruoka on aina ollut läsnä taiteessa. Rehevät asetelmat olivat suosittu aihe vaikkapa 1600-luvun maalaustaiteessa. Omalaatuisella tyylillä maalannut italialainen taiteilija kokosi maalauksensa hedelmistä ja vihanneksista ja sai aikaan teoksen, josta malli on lähes tunnistettavissa.

Ruuasta on tullut myös suosittu puheenaihe ja kuvauskohde. Sosiaalinen media on täynnä kuvia “minä ja ruoka” - kotona, ulkona, kavereiden kanssa, yksin, ravintolassa, sängyssä. Televisiokanavat suoltavat kokkiohjelmia tuutin täydeltä –Hell’s Kitchen (eri maiden versioita), Hansin matkassa, Saaristoruokaa. Top Chef ja Master Chef (eri maiden versioina), Mitä tänään syötäisiin? Julkkiskokkeja Jamie Oliver, Gordon Ramsey,James Martin, Anthonyt Bourdain. Sokkokokki, Sara Chafak. Neljän tähden illallinen, Arvostele mun illallinen.Välimeri lautasella, Ruokamatkalla Intiassa - Kiinassa - Euroopassa...

Jotkut pitävät ruoka-annoksia jopa taiteena, mutta onko ruoka taidetta? Vai onko ruoka peräti korvannut taiteen? Tarjoavathan molemmat - sekä ruoka että taide - visuaalisia ärsykkeitä aisteillemme. Ruoka luontaisesti myös hajuaistille, mutta myös taide on tuonut omaan kenttäänsä hajut ja tuoksut. Sekä taide että ruoka herättävät intohimoja ja niitä jaetaan ystävien kanssa - kenties hyvän aterian äärellä. Toisaalta taas molemmissa lajeissa on myös niitä, jotka hotkaisevat kohteensa maistamatta, näkemättä tai aistimatta mitään.

Mutta onko ruoka siis taidetta? Stimuloiko se syöjää miettimään, mitä kokki on ajatellut loihtiessaan annosta? Kertooko annos tekijöidensä tunnetiloista? Onko ruoka-annoksella tarina kerrottavana?

*Tämä ruokakuva ei vedä vertoja Arcimboldon vihannesmaalauksille, mutta kertonee, että myös kotoisista ruoka-asetelmista saa silmää miellyttäviä asettelulla ja astioilla.

• Vaikka koristelu ja asettelu ovat taiteellisia, ruoka sinänsä ei täytä taiteen määritelmää. Nuorten uravalinnassa ruoka ei taida olla yhtään huonompi vaihtoehto. Ruuan parissa työskentely on intohimoa, luovuutta, politiikkaa, terveyttä - joillekin jopa uskonto. Unohtamatta tietenkään kirjallisuutta - ovathan kirjamarkkinat täynnä toinen toistaan erikoisempia ruokakirjoja. Ehkä siirrynkin kirjoittamaan omaa ruokakirjaani “Korvakuulolla kokiksi”, jota olen jo vuosia suunnitellut.

Käyn aina taidemuseoissa, kun olen ulkomailla. joissakin taidemuseoissa on erilaisia tapoja ”katsoa” taidetta - joissakin silmät kiinni, joissakin sormet tauluja sivellen. Onpa suomalaisessa Serlachius-museossa opas, joka opastaa katsomaan taidetta ”sillä silmällä, aistit avoinna”. Esimerkiksi juuri ruokakuvien eteen kehotetaan seisahtumaan ja miettimään, mitä tuoksuja ja makuja kuvasta löytyy. Maiskuttelu kuulemma lisää tehoa, joskin naapuri ei välttämättä sitä hyväksy. Oheinen teksti on suora lainaus Serlachius-museoiden oppaasta ”Vinkkejä taiteen katsomiseen”: ”Ruoka-aiheiset asetelmat muodostavat oman asetelmamaalauksen lajinsa. Asetelmissa nähdään niin paikallisia kuin tuontiherkkujakin. Lintuasetelmat viittaavat omistajiensa elitistiseen asemaan. Joskus pienet hyönteiset ovat päässeet ruokien joukkoon muistuttamaan mätänemisestsä ja elämän kiertokulusta. Ruoat maalataan todenmukaisesti ja sommittelulla on merkitystä Kalat ovat kiiltäväpintaisia, hedelmät ja kasvikset on maalattu herkullisiksi ja houkutteleviksi. Niissä näkyy taiteilijoiden mestarillinen taito kuvata eri materiaaleja: pehmeitä hedelmien sisuksia, notkeita kuoria ja kiiltäviä pintoja tai tarjoiluastioiden läpikuultavaa lasia.”

Saisimmekohan me johonkin näyttelyymme oppaan, joka opastaa meidät katsomaan ruokakuvia avoimin mielin ja silmin? Voisiko tässä olla erilainen kuvaesittely esimerkiksi juhlavuoden näyttelyjen esittelyyn? Siinäpä onkin miettimistä. Kuka ottaa kopin ja lähtee viemään asiaa eteenpäin?

Teksti Ulla Maria Hoikkala