Optikkomestari jäi värien koukkuun

heikki3

Siviiliammatiltaan Suomen toiseksi viimeistä optikkomestaria Heikki Pohjamoa kiinnosti koulussa matematiikka. Toki kuvaamataidon tunneilla ”tuli tehtyä joitakin juttuja ja opettaja joskus jopa innostikin vähäsen”. Sieltä jäi kuitenkin kipinä kytemään ja se roihahti vuosikymmeniä myöhemmin rakkaudeksi taiteisiin ja väreihin. Jossain vaiheessa Heikki Pohjamo päätyi Kotkan Kaunissaaren kaikille avoimelle maalausleirille ja siitä lähti toinen pitkä ura - taiteilijana.

- Siihen vaan jäi koukkuun ja sitä on jatkunut tähän päivään asti, Pohjamo kertoo.

Vaikka siviilityö olikin millinpuolittamista ja hyvinkin pitkälti matematiikkaan pohjaavaa, myös muotoja tuli ymmärtää. Käsityöläisammatti tuli tiukasti hallintaan ja se on ollut myös taiteessa hyödyksi.

Heikki Pohjamo on neljän taideseuran jäsen. Kotkan Taideseura on  ”Kasvattajaseura”, Pyhtään taideseura on ollut ”matkaseura”, Kuusankosken Taideseuraan Pohjamo liittyi  hyvien näyttelymahdollisuuksien takia ja Anjalankosken Taideseuraan hänet kutsui mukaan vanha leirikaveri, koska hän oli muuttanut Inkeroisiin v.1979. Anjalankosken seurassa hän sai  toteuttaa näyttelysuunnittelua ja -ripustamista nimekkäiden taiteilijoiden kanssa mm. Anjalan Makasiinikahvilassa. Muiden seurojen suhteen toiminta on hiljentynyt, mutta Kotkassa Pohjamo on edelleen aktiivisesti mukana.

heikki4

Anjalankosken Taideseuran puheenjohtajana ja hallituksen jäsenenä Pohjamo on toiminut pitkään, ja ollut hallituksenjäsenenäkin liki 35 vuotta. Kun Anjalankosken Taideseura juhlii 40-vuotisjuhlavuottaan 2020, Pohjamo muistelee lämmöllä seuran toimintaa. Vuosien aikana toiminta on jonkin verran muuttunut, mutta perusteet ovat pysyneet samana - rakkaus ja innostus taiteeseen.

”Maalaustaiteen apumies”

 heikki2

Heikki Pohjamo kutsuu itseään maalaustaiteen apumieheksi, joka viihtyy luonnossa värien ja sutien kanssa. Muodot olivat alussa mukana, mutta ne ovat aikojen saatossa jääneet värien alle. Värit vievät miestä mielensä mukaan. Hän aloittaa yhdestä väristä ja sitten teos syntyy kuin itsestään, se maalaa itse itsensä.

- Joskus tuntuu, että jos yritän tehdä jotain, olen enemmänkin pilaamassa maalausta, Pohjamo naurahtaa.

Hän arvostaa paikallisia taiteilijoita, erityisesti mainiten Esko Tirrosen, Irmeli Tarmon ja Eero Eirton. Pohjamo on käynyt usein maalauskursseilla mm. Virossa ja sieltä mieleen nousee erityisesti eestiläinen Tiit Pääsuke, joka on Tallinnan Kunsti ylikoolin maalaustaiteen professor. Pohjamo ystävystyi Pääsuken kanssa Kotkan Taideseuran näyttelymatkalla.

Yhteistoimintaa seurojen kanssa 

heikki1

Pohjoisessa Kymenlaaksossa vuodesta 1991 toiminut vapaa yhteenliittymä Pohjois-Kymenlaakson taideseurat on pitänyt yhteisnäyttelyitä joka toinen vuosi. Ryhmittymässä oli alun perin mukana seitsemän kunnan taideseurat.

Heikki Pohjamo on ollut mukana PKTS:n perustamisesta lähtien ja muistelee, että kymmenen ensimmäisen vuoden aikana innostus oli kova ja näyttelyihin osallistuttiin ahkerasti. Sittemmin into on hiipunut eri syistä, yhtenä syynä jäsenistön ikääntyminen.

Kun uusi Kouvola perustettiin, seuroja on pudonnut pois ja aktiivisina toimijoina ovat enää Anjalankoski, Kouvola ja Kuusankoski.

Heikki Pohjamo ei näe kovinkaan todennäköisenä ja toimivana sitä, että Kouvolan alueen taideseurat yhdistyisivät yhden lipun alle.

- Todennäköisesti siinä ei saavutettaisi mitään sellaista ihmeellistä ja uutta, että se toimisi. Ensinnäkin seurat ovat rekisteröityjä yhdistyksiä ja toisekseen kunkin seuran toimintakulttuuri on erilainen. Niiden nivominen yhteen voi olla hankalaa, jopa mahdotonta.

Lapset ja nuoret olleet aina tärkeitä

Taiteen kentän muutoksen Pohjamo näkee positiivisena asiana. Opetusta saa melkein missä vaan. Taideseurat ovat tehneet hyvän pohjatyön, joka kantaa edelleen.

- Missään tapauksessa taideseuroja ei saa päästää kuihtumaan, Pohjamo kauhistelee.

Nuoret pitäisi ehdottomasti saada mukaan toimintaan. Tämän suhteen Anjalankosken Taideseura on tehnyt hienoa työtä, kun se luotsasi rapiat parikymmentä vuotta Lasten ja nuorten kuvataidetapahtumaa yhdessä Anjalankosken kaupungin kulttuuritoimen ja Mannerheimin lastensuojeluliiton Anjalan osaston kanssa.

Erityisesti Heikki Pohjamon mieleen on jäänyt tapahtuman alku, jossa kurssille kutsuttiin lehti-ilmoituksella. Kurssi alkoi klo 10 aamulla silloisen kansanopiston vanhalla puolella. Kun Pohjamo meni paikalle ”järjestelemään paikkoja” klo 9.30, väkeä oli kuin pipoa, rapiat 50 lasta tulossa kurssille.

- Jossain vaiheessa oli pakko laittaa viiden vuoden ikäraja tapahtuman osallistujille, sillä vanhemmat pitivät usein sitä päivähoitopaikkana ja lapset jätettiin koko päiväksi sinne. Nuoremmilla piti olla huoltaja mukana.

Väreinä käytettiin turvallisia elintarvikevärejä. Heikki Pohjamo muistaa humoristisen tapauksen, kun punainen väri tarttui käsiin ja ei lähtenyt millään pois, vaikka kuinka pesi ja puunasi. Lopulta väri irtosi saunassa.

 

 

This entry was posted on February 14, 2020


© 2020 | Taideseurat