Kymijoki virtaa edelleen vapaana taiteessa

kuusankoski1732

”Eteläisen Suomen mahtavasta valtavirrasta, Kymijoesta, on kirjoitettu yllättävän vähän kaunokirjallista tekstiä. Toisaalta Kymijokea on maalattu kenties enemmän kuin mitään toista maamme suurta virtaa”, kirjoittaa kulttuurineuvos Eero Niinikoski Kymijoki Suomen taiteessa -näyttelyluettelossa.


Kymijoen historia on vahvasti osa koko seudun ja maakunnan historiaa. Juuri päättynyt näyttely oli kattava katsaus Kymijoen koko 200 kilometrin pituuden historiaan ja luontoon Heinolasta Langinkoskelle.


Rakkaalla lapsella on monta nimeä - maakunnan sykkivä valtasuoni, maakunnan runko ja sydän. Kymijoki on toiminut valtakuntien rajajokena - Venäjän, Suomen ja Ruotsin - milloin missäkin järjestyksessä. Näiltä ajoilta on olemassa erilaisia tarinoita ja nykypäivään säilyneitä rakennuksia. Tunnetuin lienee keisarillinen kalamaja Langinkonkella. Näyttelyssä oli mukana muun muassa Feodor Lagorion kopio teoksesta Aleksanteri III kalassa Langinkoskella.


Kaikki joen varrella asuvat kalastivat, joten kalastuksesta oli tullut lähes ammattimaista toimintaa. Näyttelyn tunnuskuva Lohenkalastajia Langinkoskella vuodelta 1892 on suomalaisen taidemaalari Gunnar Berndtsonin (1854-1895) tuotantoa ja on salonkimaalarina tunnetun Berndtsonin ainoa työnkuva.


Vanhin Kymijokea esittävä öljyvärimaalaus on Nils Schillmarkin (1745-1804) Jyrängönvirta vuodelta 1787. Ensimmäinen Kuusankoskea esittävä tussilaveeraus puolestaan on Augustin Ehrensvärdin (1710-1770) Magnusela by (Maunukselan kylä, Kuusankoski) vuodelta 1747.

kuusankoski1732

Augustin Ehrensvärdin Magnusela by, 1747. Kuninkaallinen kirjasto, Tukholma.


Nämä ja 53 muuta teosta olivat esillä Kuusankoskitalon galleriassa kesä-heinäkuun ajan. Näyttely oli upea kattaus Suomen kulta-ajan taiteilijoiden muotokuvista tehdasmiljööstä ja niitä ympäröivistä rantamaisemista Kymijoen varrella. Mukana näyttelyssä oli nimekkäitä ja tuttuja nimiä Pekka Halosesta von Wrightin veljeksiin, mutta myös tuntemattomampia taidemaalareita kuten J.A. Liljedal teoksellaan Öinen maisema (Pyhtään kirkko) vuodelta 1856.

palsta1

J.A. Liljedal Öinen maisema, 1856. Suomen kansallismuseo.


Kiinnostavia yksityiskohtia


Tarkkasilmäinen näyttelyvieras löysi teoksista monia mielenkiintoisia yksityiskohtia, jotka eivät heti avaudu. Kun näyttelyn alussa olleen J.A. Liljedalin vuonna 1856 tekemän öljyvärimaalauksen oli ohittanut ja tarkasteli Pyhtään kirkosta tehtyä Gavrik Sergejevits Sergejevin akvarellia, huomio kiinnittyi kellotapulin muotoon - jos osasi sitä katsoa sillä silmällä. Oli pakko palata Liljedalin työn ääreen ja tehdä vertailua. Kyllä, kellotapulin muoto näissä töissä on täysin erilainen. Mistä moinen muotoero? Onko erolle olemassa historiallinen selitys vai onko kyse taiteilijan vapaudesta? Kysymyksiä, joihin ei ainakaan tässä näyttelyssä löytynyt vastauksia.

pyhtaankirkko1

Kulttuurineuvos Eero Niinikoski esittelee Gavrik Sergejevits Sergejevin akvarellia Pyhtään kirkosta, 1811. Venäjän sotahistorian arkisto / Museovirasto..


Näyttelyyn valikoitui ainoastaan yksi naistaiteilija. Eero Niinikoski totesi, että laajasta etsinnästä huolimatta niitä ei vaan löytynyt. Hanna Rönnberg (1862–1946) tunnetaan ennen kaikkea maisemamaalarina, mutta lähinnä Ahvenanmaalla ja Länsi-Suomessa. Miten ja miksi hän oli tullut Kymijoelle maalaamaan? Yhtenä selityksenä pidetään sitä, että Rönnberg oli Viktor Westerholmin ystävä ja tullut tämän kutsusta Kymijoelle. Varmuutta tästä ei ole.
hanna ronnberg

Hanna Rönnbergin  öljyväritimaalaus Ankkapurha, 1916. Stora Enso Suomen Taidesäätiö.


Kiinnostavaa on myös Hanna Rönnbergin löyhä yhteys toiseen suomalaiseen naistaiteilijaan Helene Schjerfbeckiin. Kymijoki Suomen taiteessa -näyttelyssä oli mukana Hanna Ronnbergin työ Ankkapurha (Inkeroinen) vuodelta 1916. Schjerfbeckin taas ei tiedetty maalanneen Kymijokea.

Helene Schjerfbeck on yksi harvoista naistaiteilijoista, jotka ovat maalanneet kirkon alttaritaulun. Hänen Ruotsinpyhtään kirkkoon vuonna 1898 maalaamansa alttaritaulu tilattiin ”edulliselta” naistaiteilijalta, vaikka mukana kilpailussa oli mukana monta nimekästä miestaiteilijaa Pekka Halosesta lähtien.

Myös Hanna Rönnberg on maalannut alttaritaulun - Beetlehemin tähti ja paimenia seimellä vuonna 1927 Säynätsalon kirkkoon.


Koskia ja voimaloita

Kymijoki on ollut varsinainen elämänvirta koko maakunnalle. Sen rannoille on rakennettu kyliä ja kaupunkeja teollisuuden ympärille. Teollisuus on tarvinnut työvoimaa, raaka-ainetta ja satamia. Näitä matkasi muualta maasta juuri perustettuun Kotkaan ja satamaan. Kaduilla liikkui monenkirjavaa väkeä - työläisiä, tukkilaisia ja merimiehiä.

Teollisuuden lisääntyessä tarvittiin yhä enemmän energiaa ja vesivoimaloita perustettiin pitkin Kymijokea. Suurimmat ja komeimmat kosket onkin valjastettu teollisuuden ja voimalaitosten käyttöön, joten kulku vettä pitkin ei onnistunut voimalaitosten ohitse. Eikä onnistu vieläkään.


Kymijoki Suomen taiteessa -näyttelyssä voi kuitenkin kulkea Suomen teollistumisen historian kuva kuvalta 1930-luvulle asti. Viktor Westerholmin ikuisti kuohuvat kosket suuriin öljyvärimaalauksiin. Kymijoen rantamaisemaa ikuistivat kankaalle muiden muassa Ferdinand von Wright, Väinö Hämäläinen, Alfred William Finch ja Pekka Halonen. Näiden teosten maisemat jovat osittain kadonneet, mutta vesi ja monet kosket kuohuvat edelleen vapaina.


Näyttelyvieraat valitsivat Viktor Westerholmin upeat koskiteokset näyttelyn suosikeiksi. Hugo Simbergin (1873–1917) etsaussarja puolestaan piirsi tarkkaa kuvaa siitä, miltä Kymintehtaalla näytti 1900-luvun alussa. Simberg tunnettaneen myös Kymiyhtiön ensimmäisen liikemerkin, aarnikotkan vuodelta 1899, piirtäjänä.

finch tehdas

Alfred William Finchin Öinen tehdasnäkymä, 1915. UPM-Kymmenen Kulttuurisäätiö.


Tehtaat on ikuistettu upeisiin muotokuviin ja niistä voi aistia sen aikaisen tehdasmiljöön ja ympäröivän vesimaiseman. Joukossa oli useita tilaustöitä, joita taidemaalarit tekivät teollisuuslaitoksille. Yksi tällainen on mm. Eero Järnefeltin maalaama Kuusaansaaren tehtaat vuodelta 1922. Teos annettiin lahjaksi yhtiön ennglantilaiselle paperiagentille ja teos oli vuosikymmeniä Englannissa. Maalaus palautui Suomeen 2000-luvum alussa ja kuuluu UPM-Kymmenen Kulttuurisäätiön kokoelmiin.

kuusaansaari

Eero Järnefeltin Kuusaansaaren tehtaat, 1922. UPM-Kymmenen Kulttuurisäätiö.


Eero Niinikosken ja Pekka Hyvärisen rapiat kaksi vuotta valmisteltu ja valtavan työmäärän vaatinut näyttely sulkeutui sunnuntaina 30.7.2017 klo 19.00.


Näyttelyssä kävi kahden kuukauden aikana lähes 7000 katsojaa.

This entry was posted on August 5, 2017


© 2019 | Taideseurat